sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ensimmäisenä adventti-sunnuntaina


Ulkona vinhan myrskytuulen puhaltaessa olemme täällä sisällä lämpimässä askarrelleet kynttiläkoristeita.


Nämä pienet käpytontut askartelin 14 vuotta sitten, ne olivat ensimmäisen yhteisen asuntomme joulukoristeina.


Kivat kynttilätalot ovat muisto yhteiseltä Eestinmatkalta 17 vuotta sitten.




Esikoinen laittoi puolukanvareen kauniisti kiertämään kynttilänjuurta.



Nuorimmainen teki tonttuperheelle mukavan kodin




Nuorimmaisen tonttuperhe


Minun koristeeseen mahtui kaikki mahdolliset oksat





Hyvää ensimmäistä adventtia!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Perjantai-iltana tuumailen

"Minkähän valitsisin seuraavaksi?"

Sushiateria synttäripäivänäni viime viikolla

Kauniit ruusut tuoksuivat myös viehkeästi

Kupissa höyryää piparminttu-mansikka-lakritsi-tee, on rauhaisa perjantai-illan tunnelma - laskeudun viikonloppuun. Miehellä on työviikonloppu, pojat pelaavat keskenään, minä kuuntelen joulumusiikkia ja pohdiskelen niitä näitä.

Pojat olivat katsomassa torilla joulukuusen valojen sytytystä kl 17 - se tapahtuu joka vuosi ensimmäisen adventtiviikonlopun perjantaina. Olen hankkinut havut, saven ja kynttilät adventti-kynttilä-koristeisiin viikon varrella, loput tarvikkeet ovat joulukoristelaatikoissa, jotka haen kellarista aamulla.

Erilaiset perinteet ovat mukavia ja tavallaan tuovat tuttuutta ja turvallisuutta mukanaan - merkiten ja järjestäen ajan kulkua, vuodenaikojen vaihtoa - sekä myös kohdistavat ajatukset kyseessä olevan tradition sisältöön ja mahdollisesti myös siihen henkilökohtaiseen merkitykseen ja muistoihin, jotka liittyy juhlaan tai traditioon.

Adventtisunnuntait lisättiin aikanaan kalenteriin aikoinaan, jotta hiljentyisimme joulukiireiden keskellä. Se on mielestäni on hyvä ajatus. Usein joulukuu voi olla stressaavaa ja kiireinen kuukausi - jouluvalmistelut ja jouluiset tapaamiset pikkujouluineen ja joulujuhlineen täyttävät kalenterin. Omat odotukset joulunvietolle ja lomalle, sekä toisten odotukset joulunvietolle sekä mahdollisille lahjoille, voivat viedä energiaa ja voimia niin paljon, että ei enää jääkkään paljon tilaa iloiselle joulunodotukselle. Ekonomisen kriisin vuoksi joulu voi olla joillekin suuri taloudellinen rasitus.
Materialistinen kulutus-kulttuurimme voi asettaa joillekin suuria paineita - lahjapaketit tulisi olla suurempia vuosi vuodelta, tv kohdistaa mainokset pienille lapsille ym.

Vaikka emme välttämättä voi vaikuttaa toisten odotuksiin, voimme tulla tietoisiksi omista odotuksistamme - ja tarvitessa muuttaa niitä hieman, siten että ne vastaavat omia resurssejamme, ja ovat siten realistisempia. Jotta voi järjestää ajan ja tekemisen - sekä tekemisen puutteen - niin, että välttää turhan kiireen ja stressin.

Olen itse realisoinut hieman jouluun liittyviä rientoja niin, että osallistun vain yhteen pikkujoulu-tapahtumaan työn puolesta, ja jätän osallistumatta kaksiin pikkujouluihin työn puolesta. Voi olla että en täytä kaikkien odotuksia - mutta nyt olen sinut omien odotusteni ja resurssieni kanssa.

Minun jouluodotukseni liittyvät yhdessäoloon läheisten kanssa, erilaisiin mukaviin valmisteluihin ja askarteluihin, tuoksuihin, makuihin, pieniin mukaviin joulusalaisuuksiin, joululauluihin kotona ja kirkossa (muistan vieläkin Leppävirran Kauneimmat Joululaulut ja sen joulun, kun sain lukea jouluevankeliumin kirkon seimikulkueessa). Olen työpaikalla mukana jälleen "Drille-Nisse"- "Salainen Tonttu-ystävä"-tempauksessa, jossa saan salaisen ystävän, jonka "tonttuna" yllätän hänet muutaman kerran joulukuun aikana. Ja on ollut mukava mietiskellä ja järjestellä pieniä adventti-yllätyksia pojille...

Näillä ajatuksilla toivottelen hyvää ja rauhaisaa adventtia ja joulunalusaikaa,

"...arkihuolesi kaikki heitä..."





sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Cookie-pikkuleivät








Leivoimme cookie-pikkuleipiä ystäväperheen kanssa eilen. Cookiet ovat todella maukkaita sekä hyvin helppotekoisia - rapeita päältä ja kivan pehmeitä keskeltä.

Cookie-pikkuleivät (12 kpl)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
125 gr voita
1,5 dl fariinisokeria
1 vaniljatanko
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä
100 g tummaa suklaata

1. Halkaise vaniljatanko, kaavi vaniljansiemenet ja sekoita ne 2 rkl:n sokeria. Hakkaa pähkinät sekä suklaa veitsellä pieniksi paloiksi.
2. Kaada jauhot kulhoon, sekoita niihin leivinjauhe, sekä suola että vaniljatangosta kaavitut vaniljansiemenet.
3. Kuutio voi, sekoita se jauhoihin.
4. Lisää fariinisokeri ja valkoinen sokeri.
5. Lisää kananmuna, sen jälkeen lisää pähkinämurska sekä suklaapalat.
6. Nosta taikinasta ruokalusikalla pyöryköitä pellille, muista jättää suuri välimatkan pyöryköiden välille, ne leviävät uunissa.
7. Paista noin 15 min. 175 asteessa, kunnes pikkuleivät ovat kyllanruskeita ja rapeita päältä.
8. Anna jäähtyä. Säilytä ilmatiiviissä astiassa.

Cookie-pikkuleivät maistuvat sekä kahvin, teen, että kylmän maidon kanssa.




Suklaavaahtokakku





Lupasin tuoda jälkiruoan käydessämme tuttavaperheen luona viikonloppuna. Etsin ohjeita suklaavaahtokakulle, mutta ne tuntuivat aika monimutkaisilta paistetun pohjan vuoksi.
Jotta tein oman sovelluksen: Käytin tuttua suklaavaahdonohjetta täytteeksi, ja tein kevyen keksimurupohjan. Se toimi hyvin - kevyt pohja toi hyvän vastakohdan suhteellisen raskaalle täytteelle  sekä oli hyvin helppotekoinen.

Kakun tulee olla muutama tunti jääkaapissa ennen tarjoilua, jotta on hyvä valmistaa se hyvissä ajoin.

Suklaavaahtokakku:

pohja
125 gr Digestive-keksejä
125 gr kevyitä makrooneja (macaron)
75 gr voita / marganiinia

Suklaavaahto
200 g tummaa suklaata 
6 kananmunankeltuaista
3 rkl sokeria
2 tl raastettua appelsiininkuorta
4 kananmunanvalkuista
3 dl kuohukermaa

1. Sulata margariini / voi kattilassa
2. Jauho keksit ja makroonit pieniksi muruiksi (helppo tapa on laittaa keksi voipaperin väliin ja kaulita se muruiksi)
3. Sekoita keksin ja makrooneiden murut keskenään
4. Lisää voisula ja sekoita
5. Paina muruseos varovasti kakkuvuoan pohjalle (vuorasin kakkuvuoan voipaperilla)
6. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi

Tee suklaavaahto: 
 7. Vispaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi
8. Vispaa kerma myös suhteellisen tiiviiksi vaahdoksi.
9. Paloittele suklaa, laita se kulhoon ja sulata suklaapalat vesihauteessa
10. Sekoita kananmunankeltuaiset sokerin kanssa, lisää raastettu appelsiininkuori. Kaada sulatettu ja hieman jäähdytetty suklaa vähitellen keltuaissekoitukseen.
11. Lisää kermavaahto ja valkuaisvaahto, sekoita varoen kunnes vaahto on tasaista.

12. Laita suklaavaahto suurella lusikalla kakkupohjan päälle. Koristele tahtoessa vaikka strösselillä tai raastetulla valkosuklaalla.
13. Laita kakku jääkaappiin tunniksi, pariksi. 

Suklaavaahtokakku on sekä maukasta että hyvin täyttävää ;-)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Uusi kaulahuivi



Yllätyspaketti Suomesta sisälsi aivan ihanan kaulahuivin! Se on ihananvärinen, pehmeä, lämmin, ja "täyteläinen" koostumukseltaan. Huivi piristää kivasti ja luo siten uuden ilmeen tummille talvivaatteille.


Poikien tietokoneessa on semmoinen valokuvaohjelma, "Photo Booth", jolla olen redigeerannut tässä olevat kuvat. 
Tein osiin kuvista utuiset, valkeat reunat - siten huivi on keskipisteenä - sekä poikien petaamattomat sängyt eivät näy taustalla ... Hi hi, kuvamanipulaatiolla taitaakin olla myös positiivisia puolia ... simsalabim, ja siistiltä näyttää! 


Tuo koneen salamavalo vain tulee niin kirkkaasti, että kuvat helposti ylivaloittuu. Siitä huolimatta onneksi huivin kauniit värit, sekä reunassa oleva hopeakantti, näkyvät hyvin.



Mikä mieltäni lämmittää, yllätyksen ja huvin kauneuden lisäksi, on se että huivi on käsityönä valmistettu! Kaukohali kiitää linjoja pitkin sinulle äiti!

Kaupungit Tornit-leikkipaikka

Kööpenhaminan Raatihuoneen  kellotorni sekä Vores Frelser-kirkon kierteinen torni etualalla, takana näkyy Rundetårn.

Itä-Kööpenhaminassa avattiin tällä viikolla "Kaupungin tornit"-leikkipaikka. Kävelimme ystäväni kanssa leikkipaikan ohi - oli hienoa nähdä kuinka luovasti Kööpenhaminassa olevista vanhoista arkkitehtuuri-rakennuksista oli suunniteltu toimiva kokonaisuus!

Miniatyyri Vores Frelser-kirkon kupolista

Rundetårnin sekä Raatihuoneen kellotornin väliin oli tehty kiva riippusilta 


Miniatyyri Marmorikirkon kupolista

Miniatyyri Pörssirakennuksen 4:n lohikäärmeen tornista
Alhaalla olevissa kuvissa näkyy miniatyyrien alkuperäiset tornit. Olen imuroinut kuvat netistä, jospa ensikesänä saisin kuvattua itse kaupungin kauniita rakennuksia...

Marmorikirkko kanaalista katsottuna (vasemmalla kunigattaren palatsi)

Kööpanhaminan Raatihuoneen kellotorni

Pørssirakennuksen 4:n lohikäärmeen torni

Vores Frelser-kirkontorni

Rundetårn

Mortenin illallinen


Alakerran ystäväni soitti eilen iltapäivällä ja kysyi, tahtoisinko tulla myöhemmin illalla hänen luokseen Mortenin illan ankkaa syömään. 
Olin juuri tekemässä kotona kevyttä ilta-ateriaa, "Tapas Pohjoismaisittain" - joten tyydyin vain syömään hieman kevyttä salaattia miehen ja poikien kanssa. Miehellä oli työviikonloppu, ja pojat eivät tahtoneet tulla ankkapaistille, joten töpsöttelin aivan yksin raput alas ystävän luokse - jo rappukäytävässä tuli huumaava paistintuoksu vastaan!


Maukas ja todella aromikas kulinaristinen ateria - tavoittenani on oppia tekemään ystäväni avustamana ankanpaistiliemestä kastike . . . suussasulavaa! Oli oikein mukava ilta, myös yhteinen ystävämme oli mukana.




Tanskalainen jouluateria on useissa perheissä myös ankka / hanhipaisti, lisukkeina keitetyt omenat, uunissa paistin sisällä muhineet luumut ja päärynät, makeanimelä kuuma punakaalisalaatti, sekä sokerissa paistetut puikulaperunat. Kaloreita taikka kolesterolimäärää ei tohdi edes ajatella - on aivan hyväkin että perinteisiä juhla-aterioita pidetään vain muutama kerta vuodessa!

Kävelyllä


Kirpeän raikas ja tyyni sää houkutteli kävelylenkille uimahallin sijaan. Kävelimme ystäväni kanssa Itä-Kööpenhaminan Fælledparkin puistosta keskusta järvien luokse, Sortedamsdosseringille. 
Nautimme ystäväni mukaan tuomat kahvit järven rannalla olevalla penkillä, kyytipoikana matkalla ostamani suklaaskonssit ... mmm! 







Järveltä kävelimme Fælledparkin toiseen osaan - tammien ja pyökkien okrankeltaiset lehdet kahisivat kivasti jalkojen alla, tuoksuen kostealle nurmikolle ja mullalle.