Ystäväni ystävä on muuttanut hiljattain Kööpenhaminaan. Tapasimme perjantai iltapäivänä keskustan järvien kupeessa olevassa "Ranskalaisessa kahviossa". Valitsimme kahvio sen keskeisen sijainnin vuoksi - molemmat olimme Itä-Kööpenhaminassa tänä päivänä. Minulla oli mielenkiintoinen kurssipäivä, aiheena "Autismi-spektrum häiriöt ja autismin psykologiset mekanismit". Ensimmäisen osan luennoi psykiatri, joka kertoi myös tulevista muutoksista uusiutuvissa diagnoosisysteemeissä. Toinen osan luennoi kliininen neuropsykologi, joka uuden tutkimuksen valossa päivitti teoreettiset mekanismit ja niiden kritiikin. Oli kivasti tasapainoitettu ohjelma. Lounaalla tapasin silloisen harjoittelu-ohjaajani ;)
* * *
Oli mukava istua ulkona ja tuulettaa ajatuksia, ja jutella suomenkielellä! Muistot omista ensimmäisistä kuukausista Tanskassa tulvivat mieleen - pohdiskelimme kulttuurien vivahteita - samankaltaisuutta ja erilaisuutta.
Oli melkoinen ihme, etten jäänyt pyörän alle alkukuukausina Kööpenhaminassa. Täällä jalkakulkukäytävän vieressä on pyörille oma kulkukäytävä - jolla minä usein kävelin. Mieheni ehti monesti vetäistä minut jalkakäytävälle, ennen kuin ohitse hurjaa vauhtia ajava pyörä olisi osunut ...
... tämä yksi hyvin konkreettisista eroista. Sen lisäksi ne sanomattomat säännöt tavoissa, tervehdyksissä ym., uusi kulttuuri on aina tutkimusmatka tuntemattomaan ;)
Kiva, että sait suomalaista seuraa. Kurssi kuulostaa myös mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaHauska tuo pyörätiejuttu. Mulla meni Antwerpenissä siihen myös aikaa, että aloin muistaa, että "punaisella kaistalla" ne oikeastikin tulevat lujaa ja olettavat että kävelijät pysyvät pois tieltä. Oli monta läheltä-piti-tilannetta, ennenkuin aloin muistaa huomioida pyöräilijöitä. :-)
t. Josu
Juu, pyörällä pääsee vinhaa vauhtia - joka maassa oma pyöräkulttuuri kaistoineen, sen oppii "pakon alla" nopsaan tuntemaan ;)
VastaaPoistaAjeletteko te pyörällä - vaikka tram-asemalle ja takaisin?
Nina